Kuvissa 10-vuotias kultainennoutajani. Vieressä on yksi hänen yksi suosikkileluistaan, noin 7-vuotias "mursu" (vielä suht'koht kasassa). Koiramme on jo iäkäs, mutta jaksaa aina tulla vastaan häntä heiluen ja mursua suussa kantaen. Jos pihalla puuhailee, niin koira pyörii mukana touhuissa tai nukkuu kippuralla jossain lähistöllä. Hän on hauska kaverini, jonka kanssa on koettu paljon.
Itsepäisyys kasvaa iän kohotessa. Vanha herramme alkaa omata jo jäärän taipumuksia, tässä muutamia:
- Vaikka pihaan ajaisi traktori, niin sitähän ei väistetä! Ylipäätänsä autoja ei väistetä, ne väistävät koiria-ajattelu.
- Istutaan/maataan ulko-oven edessä, eikä väistetä, kun joka avaa oven, ennenkuin ovi osuu tai komento kuuluu.
- Seisotaan mieluiten ihmisten varpaiden päällä.
- Työnnetään kuono ja pää autoon heti, kun sen ovi avautuu.
- Jos mahdollista, hypätään sadesäällä auton kuin auton takapenkille ja ruvetaan maate. Eikä tietenkään liikahdeta kenekään muun kuin emännän käskystä pois sieltä (pahempi homma jos ei ole kotona..).
- Unohdetaan korvien olemassaolo.
- Katsellaan vain jäniksiä, jotka pomppivat pihalla. Ovat liian nopeita nykyään. Jos joku komentaa jahtiin - juokse väärään suuntaan.
Vanhan koiran kujeet ovat hauskoja, mutta toki nuoremmatkin osaavat omat temppunsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti